torstai 27. maaliskuuta 2014

Hyviä ja huonoja treenejä

Ruudussa! Yhdellä käskyllä! Korvat pystyssä ja häntä heiluu!
Sunnuntain yksilötottiksessa Ykä toimi aika hyvin! Tehtiin kaikki muut VOI-liikkeet paitsi seuraaminen, paikkamakuu lyhennettynä. Päivän parhain asia oli ruutu, johon Ykä pysähtyi yhdestä käskystä. Se oli jo aika legendaarisen hienoa, ja voi että voi ihminen olla onnellinen kun piski osaa mennä tönöttämään neljän tötsän väliin. Tunnarissa jotain pyllyilyä, nosti ensin väärän mutta toi oikean. Tunnarit oli tarkoituksella laitettu paikkaan, jossa oli paljon ihmisten hajua ym, ehkä se sekoitti. Tokalla yrityksellä oikea. Kaukokäskyissä tarvitsi kaksi käskyä maasta seisomaannousuun, muuten ok. Tälleen jos menis kokeissa, olisinko edes tyytyväinen!


Maanantaina ryhmätokossa Ykä oli myös tosi hyväntuulinen, meni koiravilinässä kuin vettä vaan, kuunteli ja teki hyvin. Ruutuun seisahtumisesta piti ekalla kerralla vähän keskustella, mutta sitten alkoi paikka löytyä. Lopetettiin kun tuli loistava pysähtyminen ihan keskelle.


Keskiviikon ryhmätokossa olikin ihan toinen ääni kellossa; Ykä mm. lähti paikallaistumisessa perään ja väisti alta pois pariinkin kertaan myöhemmissä liikkeissä, kun kävelin sitä kohti. Kaukoissa sillä oli vaan nenä ilmassa eikä korvia päässä ollenkaan. Liekö häirinnyt jossain taaempana vähän aikaa sitten juossut jänönen, paha sanoa. Koira oli jotenkin lähes koko treenien ajan todella poissaoleva. Ruudussa jäi taas ekalla kerralla pyörimään, tokalla ja kolmannella kerralla sain sen pysäytettyä ruudun reunaan ja oiskohan neljännellä pysähtynyt superisti keskelle. Noudot ok, ei mälväystä, ei pudottelua. Luoksetulon seisomiset suht ok.

Eilisen treeneistä jäi melko huono maku suuhun, saa nähdä miten lauantain kokeessa käy. Toisaalta meillä on kolme VOI-koetta edessä ja jos ees yhdestä tulee ykköstulos, juhlin ehkä ensi vuoteen asti. Ja jos ei näistä kolmestakaan kokeesta irtoa ykköstä, ilmoitan sen seuraaviin kokeisiin. Minua nyt ei henkilökohtaisesti juuri haittaa, vaikka nollia, kolmosia ja kakkosia olisi vino pino, tärkeintä on yrittää. Ja voi sitä onnea kun se ykkönen sieltä joskus tulee!

 

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Historiallista: Tokokuvia!

 

Lauantain hallitottiksessa Ykä oli ihan ok. Paitsi piilopaikkamakuussa, jossa se alkoi jostain syystä vonkua ja haukkua. Mitä se ei tee ikinä. Se voi kyllä olla levoton ja käännellä päätä, mutta ei se sentään elämöi. Noh. Paikkamakuuta otin sekä heti tu
nnin alkuun (älämölöä) että tunnin lopussa, jolloin kouluttaja ryskäsi häiriöksi mm. hallin ovella. Ykä nousi kerran seisomaan, onneksi tarkkailin kännykän kameran avulla ja sain karjaistua piilosta kaukokäskyn. Sen jälkeen pysyi, vaikka ahdisti 
selvästi. Eipä auta kuin treenata kolinassa. Mutta muuten Ykä toimi ihan hyvin VOI-juttuja tehdessä.


Sunnuntaina oli yksilötreenit ulkona, joten saatiin kuviakin! Treenikuvat on niin harvinaista herkkua, että laitetaan niitä tähän nyt oikein urakalla. Lisäksi otettiin lisää kolinatreeniä, joka vaikeutti varsinkin kaukoista seisomaan nousemista. Seuruutus aika matkalaukkuilua, koska tehtiin kokeenomaista (palkatonta) treeniä. Luoksetulon pysäytykset tosi kivat! Samoin noudot - paitsi kun hyppynoudossa testattiin juuttipintaista kapulaa, Ykä sylkäisi sen mun jalkoihini... Tokalla kerralla toi kunnolla. 

 

Ja se ruutu. Alkoi melkein tulla tippa linssiin, kun se ei vaan mulla mene nappiin. Kun kouluttaja tekee ruudun Ykän kanssa, Ykä menee ruutuun tuhatta ja sataa, pysähtyy ekasta käskystä keskelle ruutua todella iloisena, häntä ja korvat pystyssä, ja lätsähtää maahan heti kun käsketään. Kun minä teen ruutua Ykän kanssa, se kyllä juoksee ruutuun, muttei kuuntele käskyä, vaan käpyttelee jonnekin ruudun yli tai sen oikealle puolelle ja jää hyvällä tuurilla juuri ja juuri ruudun oikeaan reunaan seisomaan. Hyvällä tuurilla. Ja näyttää hakatulta. Ja kun mä en vaan saa sitä toimimaan niin meinaahan siinä poru tulla. Mutta ei auta itku markkinoilla, pakko se on vaan treenata ja opetella. Mulla on kuitenkin vasta eka näin korkealle koulutettu koira kyseessä, ettei voi olettaa että olisin yhtä hyvä kuin ammattilainen. Jonain päivänä! Jonain päivänä me tehdään täydellisiä ruutuja ja Ykä on aina iloinen ja korvat tötteröllä. Jonain päivänä.

 Tältä sen pitäisi näyttää

Sivulletulo kerrankin ilman kolmen metrin holskuloikkaa
Maanantaina alkoi perustoko Kaivarissa, siellä olikin kaikennäköistä koiraa, suurin osa aivan aloittelijoita. Tekee kyllä Ykällekin tosi hyvää olla välillä tuommoisessa treeniseurassa, jossa koirat eivät ole ihan niin hyvin hallinnassa - siinä joutuu keskittymään niin eri tavalla. Minä otin tämän treenin palkka- ja innostustreeninä, osittain siksi että ollaan tehty palkattomuustreeniä niin paljon viime aikoina, osittain siksi että niin pystyin helpommin pitämään Ykää jyvällä ympäröivästä hösellyksestä huolimatta. Noissa ryhmätreeneissä ei voi tehdä liikkeitä niin hyvin putkeen kuin tottistreeneissä, ja palkattomuustreenit vaatisivat että voin tehdä monta liikettä peräkkäin. Mutta pitää sitäkin testata jossain välissä.
 
Tälläistäkin pätevä pollanninhaivenkoira tarjosi

Joka tapauksessa Ykä teki maanantaihäiriöissä hommia oikein hyvin! Vaikka välillä joku päästikin koiransa nenät vastakkain Ykän kanssa ja kerran yksi koira karkasi luoksekin (Ykä ajoi sen pois ja tuli sitten leikkimään pallolla mun kanssa), holsku oli oikein näppärä tokokoira. Ainoina miinuksina valuminen luoksetulon pysäytyksissä ja muutamat tuplakäskyt ja etenemiset kaukoissa. Mutta kyllähän sitä ahne sika tekee töitä kun palkkaa saa.

Ruudusta seuraamiseen tulo sentään onnistuu

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Sellubiitti

Ei tässä ehdi edes päivittää, kun on mukamas niin hurjana tekemistä! Vaikka kohta sitä vasta onkin, kun taitaa mennä tottiskurssi, tokokurssi ja hakukurssi päällekkäin... tällä hetkellähän on sentään "vain" kaksi tottiskurssia. Kesällä sitten toivottavasti vähän väljempää. Tai sitten ei.


Juuri puhuttiin jokunen aika sitten, että hyvä, kun on neljä koiraa, voi harrastaa kaikkea maan ja taivaan väliltä juuri silloin kun huvittaa. Aina on innokkaita ja soveliaita hurttia tarjolla. Vealla on ensi kuussa luustokuvaukset, pidetään kaikki raajat ristissä että se on terve.

Kuun lopussa mennään VOI-kokeisiin, niitä varten ollaan ahkerasti treenailtu yhtä ja toista. Yksilötottiskertoja ollaan käytetty koemaisten l. palkattomien treenien vääntämiseen, alkaen kopeloinnista ja loppuen ruutuun, josta viimein pallopalkka. Ykä on ollut sanalla sanoen kamala. No okei, on se totellut, mutta se ääntely... Ykä kiihtyy aivan järkyttävästi kopeloinnin jälkeen, ja seuruutuksen aikana siitä lähtee ääntä kuin kakaralaumasta. Kokeissahan se on yleensä löllö, treeneissä tuommoinen piukkis. Palkattomuus tietty myös kuumentaa ja paineistaa sitä, etenkin treeneissä, joten se pitää pitää tosi tarkasti kontrollissa myös liikkeiden välissä. Koetan siis kokeissakin tehdä kaikki liikkeet putkeen ilman sosiaalistakaan palkkaa, jotta Ykälle ei jää tilaisuutta purkaa itseään hölmöilyhommiin missään välissä. Kehänauhan ulkopuolella voi sitten huoletta olla ihan semmoinen pallosika kuin haluaa. Itse asiassa oisin melkein iloinen, jos Ykä olisi kokeissa ennemmin kiljuva pallinaama kuin kaiken maailman pieraisuja säikähtävä nöhverö. Siitäkin huolimatta, että lennettäisiin kehästä aika nopeasti pihalle. Minulle on ehkä vähän turhan tarkkaan pinttynyt päähän kuva siitä, miten meillä kokeet aina menee (= Ykä paineistuu jostain olemattomasta ja on varma että kohta se ammutaan), että saatan itsekin ruokkia ko. käyttäytymismallia huomaamattani. Kun ei se koskaan treeneissä ole semmoinen.

Pitää varmaan hankkia "Kyllä se kotona osaa!" -paita.