Let it go

Tammikuuhun on mahtunut kahdet ohjatut tottistreenit ja yhdet omatoimiset parkkihallipölhöilyt. Parkkihallissa tein ensin rally-toko -liikkeitä Oman kanssa, sehän on aika pätevä likka kun sille päälle sattuu! Allekirjoittaneellekin paljon opeteltavaa, rally-toko on sen verran erilainen laji ohjattavuudessakin kuin toko. Kyllä me siellä kisoissa sitten hakataan kaikki! Ykän kanssa naksuteltiin jotain tyhmää, koska se nyt on vaan niin söpö kun tarjoaa kaikkea pelleä ja on niin iloinen.

Perjantaina Ykän kanssa ohjatut tottikset hallissa. Järkysti ääntä lähti taas koirasta alkuun, ennen kuin hommaan tuli jokin tolkku. Seuruutuksessa melkoista poikitusta, jota korjattiin palkan paikan vaihtamisella. Vinkkejä tuli luoksetulon pysäytyksiin ja kaukoihin, kun kämmin taas jotain omiani. Lisäksi vois taas vaihteeksi opetella heittämään kapulaa. Tunnarissa Ykä haisteli tosi tarkkaan, nosti väärää puolen sentin verran, pudotti sen, haisteli taas ja toi oikean. Kyllä se siitä!

Tänään ohjatut tottikset ulkona, alkuun ruutua joka olikin tämän päivän teema. Tuli taas paljon ohjeita ja pitää (edelleen...) itse oppia antamaan koiralle jännitettä, ei vain odottaa että noniin, nyt se juoksee ja nyt se seisoo. JÄNNITETTÄ peliin niin johan taipuu holsku mihin suuntaan vaan. Tämä nyt pätee kaikkiin tottiksen osa-alueisiin, mutta erityisesti ruutuun. Lisäksi enemmän liikkeitä putkeen ennen pallo-/nakkipalkkaa - tällä pedataan parempaa koemenestystä kun Ykä tajuaa, että töitä pitää tehdä vaikkei palkkaa tipu. Tämän päivän murheenkryyni oli paikkamakuu, jota ei kylläkään olla edes treenattu paljoa viime aikoina. Ykä nousi lähes järjestään istumaan, kun pääsin tarpeeksi kauas. Treeniä, treeniä, ei auta itku markkinoilla!

Nikan kanssa ollaan käyty paimentamassa lampaita, se on siinä niin älyttömän hyvä että tulee tosi hyvä mieli. On ihanaa, kun jokaiselle koiralle on löytänyt laji, jota se rakastaa. Ykä ja Vea on rakastavat hakuhommia ja tottista, Nika on syntynyt paimentamaan ja Oma on elementissään agikentällä ja rally-tokossa. Paimennusta pitänee kyllä päästä taas testaamaan Ykän kanssa, se on viimeksi nähnyt lampaita kesällä 2012.

Ei ole koirat sokerista

Joulun ja uudenvuoden kunniaksi on koirille tehty vähän ostoksia, mm. hienoja pantoja, kangashäkki (myös mahdollisia kesän mätsärikäyntejä ym varten) ja talvimanttelit sitä varten, jos joskus joutuu odottamaan autossa. Ostin myös sylillisen tunnareita.

 

TOTTIS

Sunnuntaina ulkotreenit pitkästä aikaa. Alkuun Ykä pääsi taas päästämään pahimpia höyryjä lähimetikköön, sitten kentälle jatkamaan höyryilyä. Nopsasti se kuitenkin tokeni. Jotain mielenkiintoista ja kivaa me varmasti treenattiin. Tunnarit muistan, koska niitä ei oltu tehty noin sataan vuoteen. Ekalla kerralla Ykä loikkasi etutassut edellä keskimmäisen kapulan päälle (...), mähläsi väärää (...), haisteli ja toi oikean (!). Tokalla kerralla loikkasi taas etutassut edellä, muttei mählännyt mitään, haisteli ja toi oikean. Ihan hyvin pitkän treenaamattomuuden jälkeen! Ruudussa on vähän sama ongelma kuin luoksetulon pysäytyksissä, eli koira ei usko että kaukaakin pitäisi totella. Pysäytykset alkaa toimia aika säpäkästi jo, ruutu kaipaa vielä reeniä! Mutta ainakin ruutu löytyy jo kerralla.

 

Tiistai-iltana treenit vesisateessa. Tai loppuvaiheesta alkoi taivaalta sataa jo jotain märkiä rättejä. Hiekkakenttä oli mutavelliä ja täynnä suht syviäkin lätäköitä. Joten ei kun hinkkaamaan seuruutusta ja jääviä lätäköihin! Ykällä taas meno päällä, kuten aina. Eikä sitä vaivannut sää eikä seuruutus lätäköissä, ei pätkän vertaa. Vaikka juostiinkin. Perusasennot viisi senttiä syvässä lätäkössä olivat vähän sellaisia, että holsku kokeili tarviiko koko persusta pistää maahan, mutta palkkaa heltisi vain pallittoman pyllyn kastelemisesta. Häntä pysyi kyllä suorana kuin viivotin pinnan yllä... liikkeestä seisomiset lätäköissä ok, istumisia ja maahanmenoja piti vähän vääntää. Mutta hyvä meno vaikka vettä tuli kuin saavista kaataen! Eipä ole pullamössöstä tehty, meidän hurtat. Ja jos ne makaa vesilätäkössä niin ne makaa missä vaan.

Tasamaametallinouto ok. Hyppynouto uudenlaisen, mustan esteen yli olikin taas vähän haastava - Ykän kanssa pitäisi erityisesti treenata mahdollisimman erinäköisiä esteitä. Ei se niitä pelkää, muttei oikein tajua että niiden yli voisi hypätä. Paras oli toisella kerralla, kun koira hyppäsi kyllä toiseen suuntaan, haki kapulan, mutta sitten alkoi epäröidä ja jäi lopulta vain seisomaan esteen taakse kapula suussa hämmentyneen näköisenä.

Lihavia luurankoja

Ykä selvisi uudestavuodesta yllättävän hyvin. Paria päivää ennen laitettiin dap-haihdutin seinään ja netistä löytynyt ilotulitevideo pyörimään; ennen Ykä ei reagoinut kajareista tuleviin paukahduksiin, nyt reagoi. Haukahteli ja ahdistui vähän. Noh, ko. video pyöri sitten taustalla kirjaimellisesti yötä päivää ja mitä yhtäjaksoisemmin se soi, sitä vähemmän Ykä huomioi. Asiaa auttoi, kun se sai olla paukuista juuri välittämättömän laumansa (etenkin Vean) kanssa samassa tilassa. Uudenvuodenaattona käytiin pihalla vikan kerran joskus neljän aikaan, silloin jossain kaukana kuului pamauksia vaimeina. Ykä meinasi vetää niistä lukkoon, mutta piti silti hyvin palikkansa kasassa. Sisällä soi ilotulitevideo + musiikki, verhot laitettiin kiinni ja illan edellä meille tuli vielä kasa vieraitakin, jotka pitivät koirille seuraa ja aiheuttivat oman osansa metelistä. Illan/yön aikana Ykä oli enimmilläänkin huolestunut, ei missään vaiheessa paniikissa tai oikeasti pelokas. Se jopa leikki yhden vieraan kanssa! Yöllä käytiin vielä joskus kolmelta koirien kanssa pissalla, eikä pamauksia kuulunut. Tämä uusivuosi meni oikein mallikkaasti!

TOTTIS

Tammikuun tavoite oli käydä (ainakin kerran) omatoimitreenaamassa Ojangon ulkokentillä. Tänään käytiin. Ykällä ohjelmistossa lähinnä se, että se hakeutuisi omatoimisesti minun luokseni pyytämään tekemistä ja saisi palkkaa siitä. Tätä pitäisi ehdottomasti treenata lisää, tosin voisin ehkä pitää koiran liinassa enkä antaa sen rällätä vapaana... mutta kentällä se kyllä hakeutui aika hyvin luokse, etenkin liikkuessani se etsi seuruutuspaikan käskyttä ja istui perusasentoon pysähtyessä.

Eksyttiin tekemään myös osasia seuruutuksesta, liikkeestä seisomisista ja makuista sekä käytiin kentän toisessa päässä vähän pölhöilemässä peko-esteiden kanssa. Rämisevä putki ja madallettu keinu menivät hienosti. Loppuun tehtiin ruutu, joka ei ole enää mikään mörkö vaan melkoisen pätevä liike, joskaan ohjaaja ei vaan kykene hahmottamaan missä kohtaa koira on... Tällä kertaa jäi kyllä sivusuunnassa keskelle, mutta vähän etureunaan. Mutta Ykä nykyään taas tykkää ruudusta, ja sepä se parasta on!

Tämmöisen hirvityksen löysin kun kävin kerran iltaseikkailulla Ykän ja Vean kanssa

RALLYTOKO

Jonkun aivopierun ansiosta lupasin mennä Oman kanssa maaliskuussa rallytokokokeisiin - ja ehkä Ykänkin kanssa, jos nyt oikein innostaa. T kävi joskus Oman kanssa lyhyehköllä rallytokokurssilla, muuten Oma on ollut lähinnä agikoirana ja siinä T aikoo kisatakin. Minulle Oma on lähinnä hupikoira, koska Ykän kanssa kaikki on välillä olevinaan niin vakavaa. Mutta tänään tehtiin kaikki potentiaaliset kisaliikkeet yksitellen alusta loppuun ja shelttihän oli varsin pätevä likka. Me mennään voittamaan! Kukahan tämänkin olisi taas uskonut.