maanantai 30. syyskuuta 2013

Aivan törkeän iloinen hakueläin

TOKO

Treenitauko katkaistiin kun saatiin HSKH:n treenikenttien sähkölukon koodi. Ykälle mulla on suunnitelmissa koiran oman aktiivisuuden ja oman passiivisuuden lisääminen -> koira oppisi tarjoamaan tekemistä sen sijaan että vinkuu ja sählää jotain omiaan. Viereisellä kentällä oltiin joskus aikoinaan ammuttu, joten se mielikuva Ykällä niistä kentistä oli. Mentiin siis hitaasti käpyttelemään ympäri kenttää ja jokaisesta katsekontaktista tipahti nami. Vinkumisesta pysähdyttiin. Pari kertaa tarjosi sivulletuloa, eteentuloa, maahanmenemistä ja istumista, muuten lähinnä hengailtiin. Näitä ehdottomasti lisää, koira rauhoittui suht nopsasti alun pyllyilystä.

HAKU

Sunnuntaina päästiin hakuilemaan, viime kerrasta olikin jo varmaan kuukausi. Ykällä oli nappulat kaakossa ja sillä oli jotenkin älyttömän kivaa - varmasti kuukauden sairasloman jälkeen holsku oli tyytyväinen päästessään hommiin. Toki sairaslomalla oltiin liikuttu monipuolisesti, mutta varsinaisia hommia ei tehty. Irtorullat, molemmissa etukulmissa maalimiehet, irtosi hyvin ja suoraan. Vasemmalla umpipiilo. Näytöissä päästin liinasta irti kun holsku veti sellaista vauhtia ettei siellä olisi perässä pysynyt... meinasi syödä maalimiehiltä sormetkin, kun nämä syöttivät namia. Aivan tolkuton into. Vähän kauempaa keskilinjalta tyhjä pisto vasemmalle, meni hyvin syvälle. Sieltä huuto takaisin ja oikealle, josta löytyi (vieras) maalimies.

Esineruutu tallattiin toisaalle; Ykää hetsattiin siten että pidin sitä pannasta kiinni ja T lähti viipottamaan esineen kanssa pitkin esineruutua, ja pudotti esineen sitten lähelle etureunaa. Ykä lähti lähetyksestä seuraamaan T:n jälkiä, ja matkalla löysi vieraan esineen, kangaslaukun osasen. Ruudun reunalta näkyi vaan kun häntä heilui villisti... huusin "HYVÄ!" ja Ykä lähti tuomaan esinettä - tolkuttomalla keinuhevoslaukalla ja naama leveässä hymyssä. Vähän se vielä pelleili esineen kanssa, mutta toi kun käskin. En ole varmaan ikinä nähnyt Ykää niin iloisena.


Tänään toinen hakuilu toisessa maastossa, irtorullilla. Tyhjään etukulmaan lähetyksessä eteni ensin hyvin, mutta 20m päässä kaarsi alueen mukaisesti kun sai hajun takakulmassa olevasta maalimiehestä. Ei auttanut, karjaisu takaisin ja lähetys uudestaan, jolloin upposi hyvin. Tarkoitus oli lähettää risteilynä suoraan vasempaan etukulmaan, mutta Ykä olikin edennyt rataa pitkin aika paljon ja ilmestyi keskilinjalle kauempaa. Sieltä kutsu takaisin ja uusi lähetys vasempaan etukulmaan, johon eteni hyvin ja josta ukko löytyi.

Keskivaiheilta lähetys vasemmalle tyhjään, jossa taas yritti kiertää kaukaa oikeassa takareunassa olevan maalimiehen luo... on se vaan koiralla hyvä nenä. Mutta ei auttanut karkaaminen, joten uusi lähetys ja voi sitä riemua, kun T löytyi alueen keskivaiheilta, oikealta. Tässä välissä eka maalimies kipitti vasempaan takakulmaan, ja sekin löytyi hyvin näppärästi. Ykä vaan rakastaa hakuilua niin paljon, mutta mikäs sen kivempaa kuin juosta metsässä, löytää ihania ihmisiä ja syödä nakkia!

Lopuksi kaikki pääsivät vielä päästelemään vikoja höyryjä pellolle; eka sheltit ja sitten isot. Lujaa ne juoksivatkin.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Paljon ostoksia ja monipuolista rälläilyä


Treenitauko jatkuu, jotain hämärää tokoilua koetettiin mutta paloi itseltä käämi joten annoin olla. Nyt on kuitenkin jäsenyys Hakunilan Seudun Koiraharrastajiin ja täten treenioikeus Ojangon ulkokentille, joten eiköhän tässä vielä päästä asiaan. Pari hakukertaakin taitaa olla kuun lopussa. Nyt keskitytään joka tapauksessa vain monipuoliseen liikuntaan ja venyttelyohjeisiin, jotta Yppylän selkä saadaan kuosiin. Ykä syö yhä rimadyliä, kipuilee selvästi (ja on tosi raivostuttava viripää lenkeillä...) jos lääkettä ei anna. Jossain välissä myöhemmin siirrytään kuuriluontoiseen menoon. 

 Not sure if like

Lisäksi käytetään nyt ainakin jonkin aikaa valjaita pannan sijaan, koska pannan kanssa koira kävelee aina vähän pää pystyssä vaikkei vetäisikään. Tämä taas rasittaa selkää turhaan. Ostin Ykälle kalliit ruffwearin valjaat, jotta olisivat mahdollisimman tukevat, ja vaikuttavat kyllä aika hyvältä ostokselta. Samoin (melkein) koko porukalle ostettiin mätsäävät sademanttelit - Nika jäi ilman kun kaupassa ei ollut sopivaa kokoa. Tällä laumalla lenkkeillään säällä kuin säällä, mutta jäätihku ja ylipäätään kylmän tuulen ja sateen yhdistelmä ei tee hyvää lihaksille. Ja koska Ykälle ostettiin, piti muillekin tietty.  Muut poseeraa söpösti täällä, Ykän kuva alla.


Ja vielä kolmas ostos, joka on ehkä paras keksintö sitten valmiiksi viipaloidun leivän: ERIVÄRISET LEDI-PANNAT. Mikään ei ole mahtavampaa kuin mennä yölenkille metsään, kun tietää varmasti ketä huhuilla jos joku jonnekin haahuilee. Ja nuo vielä näkyvät aivan tolkuttoman pitkälle, etenkin Oman sininen valo. Nyt alkaa olla vielä sen verran pimeää että kaikki mahdolliset heijastimet ja valot otetaan käyttöön. Ollaan kyllä kunnon diskoreiviseurue kun pörräillään pitkin Itä-Helsinkiä.


keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Meidän kesä

T haastoi minut mukaan "Meidän kesä" -haasteeseen, ja mehän vastataan! Säännöt kuuluvat näin: Laita seitsemän kuvaa kesästäsi ja selitä kuvat vain yhdellä sanalla, haasta sen jälkeen seitsemän blogia tekemään sama!


LEIKKIÄ

UIMAHYPPYJÄ

NAUTISKELUA

 JUOKSEMISTA

VAELTAMISTA

VAUHTIA

 YSTÄVYYTTÄ

Ja koska oon aikuinen ja saan tehdä mitä haluan, kopsaan tämän suoraan T:n blogista:
"--sekä tietty vieheenajoa, löhöilyä, mökkeilyä, peltoilua, metsäilyä, pyllyilyä, tokoilua, ageilua, ajelua, kasvua, auringonottoa ja mitä vielä! Tämä kesä on ollut ihanan tapahtumarikas, Vea alkaa lähestyä vuoden ikää ja ensimmäinen elinvuosi on täynnä muistoja, oppimista ja valokuvia kaikenlaisista hetkistä. Kesä 2013. ❤"

Haastan:

Selkäkuvausten tulokset ja muuta sepostusta

Niinhän siinä kävi, että Ykän oudolle käytökselle saatiin viimein syy. Selkä kuvattiin viikko sitten keskiviikkona ja sieltä paljastui 6. ja 7. nikaman välillä oleva ahtauma, jonka takia hermot ovat pinteessä ja lihakset siitä kohtaa aivan juntturassa. Selkä kuvattiin viimeksi 2010, silloin se oli terve. Tämmöinen tyypillinen aktiivisen urheilukoiran vamma, jota lähdettiin nyt alustavasti parantelemaan rimadylillä. Kohtapuoliin pitäisi varata aika fysioterapeutille, jonka kanssa jutellaan jatkosta ja liikutustavoista, jotka rasittaisivat selkää mahdollisimman vähän. Vetohommat jäävät nyt kertalaakista kokonaan pois kuvioista, mikä on vähän harmi kun ne lähtivät viime talvena niin hyvin käyntiin. Noh, holsku saa sitten juoksennella vapaana häiriköimässä töitä tekeviä. Samoin pallonheittelyt ja riekutusleikit ovat ainakin toistaiseksi pannassa. VOI1:stä tavoitellaan ehkä sitten taas ensi vuonna.

Ykä selkeästi tajuaa itsekin nyt olevansa kipeä, kun se rimadylin saatuaan on paljon enemmän oma itsensä ja vaikutuksen hiivuttua apaattisempi ja helpommin muille rähisevä.  Ja varmasti sekin on helpottunut siitä, että nyt omistajat tietävät, miksi se käyttäytyy kuten käyttäytyy.

Noin yleisesti ottaen Ykä on siis paljon parempaan päin nyt, kun se saa kipulääkettä kuuriluontoisesti. Toko jää tauolle ja jatketaan niitä hommia sitten talven tullen hallissa. Hakua on vielä pari kertaa jäljellä joskus tämän kuun loppupuoliskolla, muuten koetetaan ryhdistäytyä omatoimisessa reenailussa ja onhan meillä se agihallikin sunnuntai-iltaisin. Siellä tosin ovat nyt käyneet pelkät sheltit. Nyt kun pellotkin on vihdoin viimein niitetty, ollaan käytetty hurttia sänkipeltoilemassa ja muutamaan otteeseen ollaan ajettu Sipoon metsiin rälläämään. On ihanaa katsella, kun Ykä ja Vea juoksevat kuin päättömät kanat pitkin maita ja mantuja - metsälenkit ovat täydellistä stressinpurkua itsekullekin.

HAKU
Viime torstaina, selkätulosten jälkeisenä päivänä, käytiin hakuilemassa kerran käytetyssä maastossa. Tällä kertaa maastoa tallottiin 100m x 150m. Päätin jo aluksi, että näytöille lähetettäessä en roiku liinassa jotta selälle ei tulisi ylenmääräistä rasitusta. Aloituspiste oli 500m autoilta ja Ykä oli vuorossa ensimmäisenä. Intoa siinä oli kuin pienessä kylässä, kun tätä matkaa kuljettiin... treeninä tällä kertaa oli ukot molemmissa etukulmissa + yksi ukko jossain kohtaa maastoa kohdassa, jota en etukäteen tiennyt.
Ensimmäinen maalimies oikeasta etukulmasta, koira haki hienosti ja näytti hienosti.
Toinen maalimies vasemmalta etukulmasta, lähetin Ykän ihan päin persettä vähän viistosti rataa eteenpäin (???) ja sinnehän se sit meni. Työskenteli rataa taaksepäin ja löysi maalimiehen kuitenkin.
Sitten lähdinkin koemaisesti kulkemaan keskilinjaa ja miettimään, mistä kohtaa laittaisin Ykän menemään seuraavaksi. Olin jo lähettämässä koiraa vasemmalle, kun kouluttaja sanoi Ykän jo käyneen siinä kohtaa (koska aiemmin lähetin sen väärässä kulmassa) ja että kannattaisi mennä vielä eteenpäin. Tein työtä käskettyä ja lähetin Ykän vähän pidemmältä. Koira eteni hyvin, hetkeksi jäi jotain loiskimaan alueen laidalla olevaan lätäkköön joten kutsuin takaisin. Siitä samantien oikealle, jonne kohosi jyrkkä kallio. Kävelin keskilinjaa eteenpäin koko ajan oikealle tähyillen. Hetkeen ei kuulunut mitään ääntä, joten kutsuin Ykän takaisin ja laitoin vasemmalle. Oli kai käynyt haistelemassa vanhaa piiloa... vasemmalla työskenteli rataa taaksepäin eikä siellä ukkoja ollut, mutta oikeasta takakulmasta löytyi kolmas maalimies ja sekös se ihanaa olikin!

TOKO
Tokossa keskitytään käsipalkkaukseen, koska Ykällä on kokeissa tapana muuttua laamaksi kun palkkaa ei tipu. Ja maanantain treeneissä se teki juuri niin. Kehut ja taputukset eivät sitä juuri inspiroineet, ja se teki pyydetyt liikkeet tahmaisesti ja muualle katsellen. Kuten kokeissa. Luoksetulon pysäytyksiä ei olisi halunnut tehdä ollenkaan. Liikkeestä seisomisessa valui aina istumaan. Koiran piti joka tapauksessa tehdä mitä käskettiin, vaikkei kuinka huvittaisi. Noutoliikkeet nostattivat Ykän taas ihan uusiin sfääreihin, ja ne se teki todella pätevästi. Sen jälkeen vire kesti hetken, ennen kuin Ykä tajusi etten aio antaa sille palloa ja laamamoodi palasi. Loppuun tehtiin ruutu, jossa odotti PALLO. Ykä lähti ruutuun hippulat vinkuen, pallon kohdalla huusin "SEIS" (pariinkin otteeseen...) ja kun Ykä lätsähti maahan pureskelemaan ihanaa palkkaansa, menin sen luokse.

Tänään otin mukaan harvan namipalkkauksen, eli eritoten noissa kärsineissä liikkeissä (seisomiset) Ykä sai välillä nakkia. Tämä nostatti Ykää sopivasti ja tätä konstia jatketaan. Seuraamisessa sai taas komentaa olemaan kiljumatta, kun pallonodotusvire alkoi nousta. Lopussa taas ruutu, jossa pallon luo pysähtymisestä vapautus. Ykäpä jäi pallon kanssa ruutuun makaamaan. :-----D



Ykä ei ole oikein varma mitä mieltä on Main rakkaudenosoituksista

T haastoi minut laittamaan kesäisiä kuvia, siihen haasteeseen vastaan seuraavassa entryssä!