23.10.

Hyvää 4v-syntymäpäivää kaikille Rochallorin hävittäjäpentueen vekaroille!

Viimeinen paimennuskerta

Viimeisellä paimennuskerralla ohjasin sekä Ykää että Nikaa - kun oltiin vielä vikat koirakot, tuli allekirjoittaneelle pieni hiki! Mutta oli kivaa ja meni hienosti. Vielä Ykä tarvitsee paljon kokemuksia ja treeniä, että sen itsevarmuus kasvaa siihen pisteeseen, ettei se enää koe tarvetta huutaa lampaille. Kun se luottaa siihen, että saa lampaat liikkeelle myös pelkällä olemuksellaan, ollaan asian ytimessä. Saatiin joka tapauksessa myös monta todella hyvää pätkää, sekä kuljetusta että lampaiden hakua. Lisäksi Ykä totteli erinomaisesti "LÄHELLÄ"-käskyä, kun käveltiin yhdessä kauemmas lampaista ja "ODOTA"-käskyä, kun sen piti jäädä kauemmas odottamaan. Lähti lampaille vasta käskystä - vähän suurella intensiteetillä, mutta vasta käskystä silti. Ja välillä kuunteli rauhoittelukäskyäkin.

Huudosta ym huolimatta Yksä käsittelee kuulemma lampaita hyvin, joten mikäs tässä. Malttia on aikaa harjoitella vaikka kuinka. Talvi pidetään taukoa, keväällä luultavasti uudelle kurssille. Sen verran kivaa oli!

Huomenna Rochallorin hävittäjäpentue täyttää 4v, katsotaan saisinko jotain pientä kuvapostausta aikaiseksi.

Paimen ja vinku

Viime sunnuntaina käytiin taas koko lauman kanssa pellolla. Tuli siinä myös uusi henkilökohtainen tavoite sille, mitä pitää tapahtua ennen kuin toinen holsku saapuu taloon. Olkoonkin, että voi olla, että tänne tulee jokin vääränrotuinen karvakuono puolisolle harrastuskoiraksi vielä ennen sitä... joka tapauksessa, ensinnäkin minun pitää hankkia auto (luultavasti jokin pieni ja räkäinen nuhapumppu, mutta auto mikä auto) ja toisekseen Ykän pitää osata olla vinkumatta. Se on näin vanhemmiten oppinut ikävän tavan vuotaa, eikä siihen oikein auta mikään käsky. Siispä rutkasti kärsivällisyyttä peliin joka kerta, kun mennään juoksuttamaan hurttia.

Väsytyksen jälkeen maalaismarkkinoille, jossa oli ihmistä ja koiraa vaikka kuinka paljon. Lauma meni siellä tosi hienosti kuin kalaparvi vedessä.

Viime maanantaina oli neljäs paimennuskerta, ja alkoi holskullakin loksataa palaset kohdalleen. Jos saan pidettyä sen tarpeeksi kaukana lampaista, kierrot sujuvat hyvin eikä koiralla keitä yli (= huuda ja pyöri). Malttia, malttia. Lisäksi oltiin ekan kerran sisätiloissa, joten Ykähän veti nurin kun läti ensimmäistä kertaa ryntäilemään. Se varmasti opetti sitä vähän katsomaan mitä tekee - samoin koira tottelee hyvin pieniä ohjausliikkeitä, mitä teen paimennussauvalla. Onhan se kivempaa pysähtyä kuin saada kepistä päähän. Kuljeteltiin lampaita todella onnistuneesti tolppien ympäri, minä takaperin kävellen, lampaat välissä ja Ykä lampaiden takana. Välillä Ykä sai hakea paimennettavat minun luokseni ja vaihdettiin suuntaa. Hitto että tulikin hyvä mieli, kun näki (oman) paimenkoiran työssään. On se vaan ihan tolkuttoman taitava eläin. Huomenna viimeinen kerta, sitten luultavasti pidetään talvi taukoa ja katsotaan keväällä uudestaan. Kivaa hommaa!

Koirat ovat niin kauniita eläimiä

Paimennushommat ovat menneet, no, vauhdikkaasti ja holskumaisella innolla. Toissamaanantaina piti tokalla kerralla laittaa koira liinaan ja opetella malttia, kun ekalla kerralla oli koko eläin yhtä hedelmäpeliä. Ei ollut mitenkään aggressiivinen lampaita kohtaan tai mitään, mutta voi jeesus sitä huutoa ja pyörimistä. Ei vain voinut hillitä itseään. Liinassa olikin sitten ihan ok. Ei siis treeneihin niin, että koira ei ole koko päivänä käynyt päästämässä höyryjä.

Viime maanantaina olin fiksumpi ja heittelin Ykälle pitkän tovin palloa lähipellolla. Siten saatiin hirveimmät pärinät alta pois, ja holskuhan oli jopa hiljaa odotellessa. Eka kerta lampailla oli tosin taas melko hilpeä, mutta tokalla kerralla Ykä pystyi jo vähän keskittymään. Aina, kun se kiersi lampaita vähän kauempaa, meni tosi hyvin, mutta jos lähti yhtään leikkaamaan kaarrosta, kierrokset nousivat. Tästä on kännykkäkameralla kuvattua videomatskua, katsotaan jos saisin joskus editoitua.

Lopuksi vähän peltokuvia:

Kohta häämöttävän 4v-synttärin kunniaksi uusi pönötyskuva

 Kaikki yhes koos, ja tytsät erikseen (no on siinä Ykäkin)

 Omalla on kyllä jotenkin niin ruma lärvi. Se onnistuu aina photobombaamaan kaikki kuvat. Varsinkin juostessa se näyttää todella ääliömäiseltä, toivottavasti se siirtää kaikki geeninsä pentuihin.

Vaikka ei holskustakaan aina älynvalo loista.